Osallistuin väljästi Wikiopiston avoimen oppiresurssien tuottamisen kurssille 28.11. – 6.12.2009. En suorittanut kaikkia tehtäviä loppuun, mutta kirjoittelen näin jälkikäteen kurssikokemuksia. Toivon saavani järjestettyä aikaa ja mahdollisuuksia kehitellä kurssilla syntyneitä ideoita myöhemmin lisää toteutukseen saakka.

Kiitän kurssin järjestäjiä ja uskon saaneeni kurssista uusia ideoita vapaaseen sisällöntuotantoon, jota haluaisin käyttää yhä enemmän työssäni taiteilijana. Hienoa myös, jos Tarmo Toikkanen on ottanut työni levitykseen Wikicommonsista.

Olen suhtautunut osittain myös kriittisesti vapaaseen sisällöntuotantoon, koska olen huolestunut, miten sovittaa uuden työnteon muodot vapaaseen tiedonjulkaisuun. Musiikkiteollisuus on paininut asian kanssa äänekkäästi mediassa, mutta kuvataiteilijat ovat ehkä vähemmän ottaneet kantaa asiaan.

Kurssin aikana olen alkanut pohtia villejä ideoita työnteossa ylipäätään siinä tilanteessa, jossa robottitekniikka voisi hoitaa tarpeelliset elintarvikkeiden tuotannon. Miten työnteko muuttuu, kun oleellista ei ole enää tehdä työtä elintarvikkeiden hankintaan, vaan tekemisen voi kohdistaa vaikkapa huomiotalouteen. Olisiko youtube-talous seuraava talousmalli, jossa keräämme sosiaalista arvostusta ja pääomaa erilaisissa yhteisöissä vapaan julkaisun avulla?

Hyvää jatkoa Avokurssilaisille!


Jatkan avokurssin aihetta hieman kurssiviikon tehtävän ulkopuolelta. Avokurssiin liittyen julkaisin myös ensimmäisen public domain - työni Wikipedian Commonsissa. Yin Yang Yuan symboli on osa teosta Mediations biennaalissa Puolassa 2008. Teos on syntynyt perinteisen Yin Yang symbolin pohjalta, joten olisikin toisaalta outoa pidättää tekijänoikeus teokseen, joka on muokattu vapaasti julkaistusta teos-symbolista.

Pidän itse Wikipedian parhaana artikkelia Suomen sisällissodan artikkelia, josta huomaa monien näkökulmien sulava kokonaisuus vaikean aiheen käsittelystä. Wikipedian hehkuttamisen arvoinen ominaisuus onkin yhteisten käsitysten muotoamisen mahdollisuus.

Wikipedia säilynee vapaana villeimmiltä ja yliampuvilta ideoilta, koska artikkelit pohjautuvat julkaistuihin materiaaleihin, niinkuin viimeartikkialiani kommentoitiin. Mutta miten avoimen oppiresurssien tuottamisessa voisi ylläpitää tiedon tasokkuutta?

Koska ystävät kannattaa pitää lähellä ja viholliset vielä lähempänä, kävin salanimen turvin tutkimassa vihollisleiriä. Hikipediassa tulokkaille tarjotaan mahdollisuutta adoptointiin ja näin uusioperheen kautta vanhemmat opettavat parhaita kikkoja Hikipedian kirjoittajille. Saisikohan tämän idean varastettua myös Wikiopistoon?

Tietystikään en varasta ideaa, vaan olen pohtinut aiemmin (joopajoo), että Wikiopistossa voisi olla mukana tutorit, jotka pitäisivät yllä Wikiopiston tasoa. – Vai löytyykö Wikiopistosta jo tälläinen idea?

Ja vielä linkki vihollisleirin parhaasta saaliista sisällissodan teemaan liittyen.


Avokurssin 5. viikko

Kaksi viikkoa Avokurssin tehtäviä valui ohitse, joten siirryin nyt suoraan viidennen viikon tehtävään, jossa pohdin Wikimedian toimivuutta.

Wikipediaa ylistetään usein parhaimmaksi tietosanakirjaksi tiedon sivustojen määrällä, mutta harvemmin laadulla. Wikipedia tuskin koskaan yltää artikkeleiden helppolukuisuuden puolesta lähellekään ammattimaisesti kirjoitetun tietosanakirjan tasolle. Wikipedian artikkeleiden kieliasu muistuttaa harmillisen usein huutoäänestystä ja asiallinenkin tieto saattaa joutua deletionistin jyrän alle.

Minusta vapaan tietoyhteisön tärkein tavoite ei pitäisi olla kilpailu sen tuotteiden ’täydellisyydestä’ tai paremmuudesta verrattuna muihin tietosanakirjoihin, vaan parasta sosiaalisessa tietoyhteisössä on itse tiedon tuottamisen prosessi. Jatkan ajatuksiani edellisestä blogikirjoituksesta, jossa pohdin, ettei perinteistä teosta ole olemassa sosiaalisessa mediassa ja siksi yhteisesti tuotettua tietoa ei pitäisi edes mieltää valmiiksi tuotteeksi.

Wikipedian ylläpito tapahtuu vapaaehtoisvoimin, eikä kaikkia vandaali-muokkauksia voi estää, eikä se minusta ole välttämätöntä – täydellisen kliiniseen julkisivuun saattaa yön aikana ilmestyä yllättävä graffiti. Wikipediassa tästä ei edes synny kovin suurta haittaa ainakaan niille, jotka osaavat lukea Wikipediaa kriittisesti.

Teknokraattinen Wikipedia on harvojen käsissä, eikä sen käytettävyyden hankaluus anna riittävän puolueetonta puheenvuoroa jokaiselle. Siksi Wikipediaan helppokäyttöisyyden kehitykseen tarvittaisiin kipeästi lisää resursseja. Nyt Wikipedian artikkeleiden tietoon nojautuu huomattavan suuri käyttäjäkunta, joka ei välttämättä edes osaa muokata artikkeleita paremmiksi teknisen hankaluuden vuoksi.

Oppiresurssien avointa tuottamista voi perustella itselleen lahjoituksena yhteiseen käyttöön, joka tuottaa edelleen sosiaalisen median pääomaa. Työnteko ei ole enää tuotteen tekemistä, vaan osallistumista yhteisöön. Samalla ajatuksella Wikimedian tukemiseen tarvitaan uusia resursseja. Työntekoa täytyy rahoittaa sen sijaan, että työstä maksettaisiin palkkaa, jotta avoimet verkot todella toimisivat.


“Copyright is for losers”

- Banksy (http://www.banksy.co.uk/)

Olin tutkimassa tekijänoikeuden lisensointia sosiaalisessa mediassa Avokurssin 2. viikon tehtävänä, mutta luulen, että tekijänoikeutta ei voi soveltaa mihinkään sosiaalisessa mediassa yhteisesti tuotettuun materiaaliin, eikä näiden lisensseillä ole juridista merkitystä. Tämä on siis vain maallikon näkemys, mutta en usko että Wikipedian lisenssillä voisi olla tekijänoikeuslain suojaa, vaikka kannatankin lisenssien noudattamista yhteisön edun vuoksi.

Tekijänoikeus antaa suojaa ainoastaan luonnollisen henkilön tai useamman henkilön omaperäiselle teokselle, mutta ei juridiselle, kuten yhteisölle. Tekijänoikeus kuuluu jokaiselle teoksen tekemiseen osallistuvalle, joten olisi aika vaikea määrittää esimerkiksi Wikipedian artikkelin tekijöitä. Tekijät voidaan tietysti ‘löytää’ käyttäjätunnusten ja ip-osoitteiden perusteella, mutta voiko jatkuvan työstämisen alaista tietolähdettä määrittää valmiiksi teokseksi?

Pidän silti Wikipedian yhtenä hienona asiana juuri keskeneräisyyttä ja kannatan luovassa työskentelyssä loputonta työstämistä. Uskon sosiaalisen sisällöntuotannon ideaan, mutta samalla pitää hyväksyä, ettei itse teosta ole enää olemassa perinteisenä käsitteenä.

Käsityksiä tekijänoikeuksista uudessa sisällöntuotannossa on monia, kuten Anne Rongas kirjoittaa Opeblogissaan, että tekijänoikeudet säilyvät Wikiyhteisössä, mutta epäilen, että hänen kritisoimansa OAJ:n Olavi Arra on kuitenkin oikeassa väittäessään, että sosiaalisen median tekijänoikeudet eivät säily tekijällä, joka tuottaa teosta avoimessa ympäristössä (http://opeblogi.blogspot.com/2008/05/tekijnoikeudet-hui-kauhistus.html).

Tekijänoikeuslaki ontunee koko sosiaalisten verkkojen yhteisöissä, joten ilmeisesti on myös merkityksetöntä lisensoida yhteisesti tuotettua materiaalia, jota kuka tahansa saa muokata. En ole löytänyt oikeustapauksia aiheesta, mutta olisi mielenkiintoista nähdä kuinka tekijänoikeuslakia tulkittaisiin käytännössä verkon uudessa sisällöntuotannossa.


Avokurssin johdantotehtävä

PILVILINNOJA RAKENTAMAAN

Tiedemaailman avoimuus on sinänsä näennäistä, jos lähdemateriaalin käyttö edellyttää lähteen ilmoittamista, tai jos kurssimateriaalit suljetaan vain opiskelijoiden käyttöön. Onko siis vapaan tieteen idea kadonnut jo kauan sitten yliopistoilta ja nyt Ilkka Tuomen esittelemä avoimen oppiresurssien idea on paluuta alkuperäisen eetokseen?

Avoimella ja vapaalla koodilla ei ole omistajaa, mutta nykyisen tekijänoikeuslain mukaan kaikki omaperäinen tuotos saa oikeusaseman tekijän tai tuottajansa omistukseen. Avoimen oppiresurssien ero muuhun oppimateriaaliin erottaa tekijänoikeus, joka sitoo aina jollakin tavoin kaikkea uutta tuotosta. Täysin avointa lähdekoodin lisenssiä ajavat pyrkivät koko teoksen käytön vapauteen, jolloin tekijän on lisensoitava teoksensa täysin vapaaksi halutessaan jakaa sen avoimena materiaalina.

Ilkka Tuomen raportissa visioidaan avoimen oppimisympäristön mahdollisuuksia ja toisaalta sen tuomia ongelmia tekijänoikeudesta. Avoimessa oppimisympäristössä on siis erikseen luovuttava oikeudesta omaan tuotokseen, mutta samalla on pohdittava miten luodaan resurssit tuottaa tätä materiaalia.

Taiteilijana olen törmännyt samaan ongelmaan, joka nyt syntyy tekijänoikeudesta vapaassa lähdeteoksessa. – Miten hankkia resurssit teosten tekemiseen, josta ei voi saada korvausta, kun tuntemistani taiteilijoista harva edes unelmoi saavansa taiteellisesta työstään rahallista korvausta. Nykytaiteen tuotokset ovat harvemmin edes lähellä markkinatalouden logiikan malleja, koska taiteen määrittäminen tuotteeksi on pitkään ollut taiteessa lähtökohtaisesti kyseenalainen ajatus. Tuote voidaan määrittää kehysten sisään, mutta miten voisi määrittää taiteellisen tuotoksen, jos sen ajatuksena on kyseenalaistaa koko kehyksen olemassaolon.

Esimerkkinä tästä Kazimir Malevichin (1878–1935) maalauksen Musta Neliö (1911), jossa sinänsä ei ole muuta kuin mustaa väriä kankaalla. Teosta on tulkittu sillä ajatuksella, että teos syntyy vasta katsojan kokemuksesta ja teos on vain välikappale taiteen syntymiseen katsojan mielikuvituksessa. Musta Neliö maalauksen idean voi ajatella olevan mentaalisen tilan tuottamisen, jossa katsoja voi kokea teoksen.

Monia taiteen tekijöitä motivoi taiteen tekemisessä mahdollisuus saada rahoitusta työlleen tulevaisuudessa, mutta voiko rahoitusta saada tuotteelle, joka lisensoidaan ilman tekijänoikeutta? Eikö kaiken rahoituksen, vaikkapa taiteen tai tieteen apurahan takana ole jonkinlainen motiivi saada edes mainetta rahoittajana? Onko ongelmakohta vapaa tiedon julkaisussa juuri rahoittajan motiiveissa, joka edellyttäisi puhdasta altruismia, johon edes yliopistot eivät ole pystyneet, sulkiessaan useimmat verkkokurssien materiaalit salasanan taakse.

Onko siis vapaan tietoresurssien tieltä käännettävä omistamisen valtarakennelmat päälaelleen, jotta saavutettaisiin avoin oppimisympäristö?

- Koska minä en ainakaan usko täydelliseen vapauteen, tyydyn ihastelemaan ja tutkimaan vapauden pilvilinnaa vaikkei se heti muodostaisikaan todellista rakennelmaa.